Lampaista

Täällä voi keskustella kaikista eläimiin liittyvistä asioista. Kirjoittaa voi vain rekisteröityneenä

Valvoja: Webmaster

Helvenia
Viestit: 68
Liittynyt: To Joulu 15, 2005 12:46
Paikkakunta: Raahe

Lampaista

ViestiKirjoittaja Helvenia » Ke Syys 01, 2010 9:47

Mistä huomaa että syksy on saapunut? Hylätyistä kissoista, kaneista pihalla ilman asianmukaista suojaa... mutta myös kesän ruohonleikkureiden myynti-ilmoituksista. Lampaista siis.

Tässä olen pitkin loppukesää ja syksyä katsellut raahe.netin ilmoituksia, jossa näitä kesälemmikeiksi otettuja tuotantoeläimiä kaupataan ja vieläpä aivan naurettavan halpaan hintaan. Eroon on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Surullisena mietin myös näitä tapauksia missä kaupataan uuhta sekä pässiä. Jos ovat olleet yhdessä, on uuhi satavarmasti tiineenä. Kokemattomalle ostajalle odottamaton karitsointi ei välttämättä ole mukavin yllätys. Keväällä syntynyt, kesällä astuttu uuhi, on lisäksi vielä aivan liian nuori lisääntymispuuhiin. Uuhi, jota ei ole ruokittu tiineysaikana oikein ja riittävästi, sekä karitsa joka syntyy liian nuorelle emälle kokemattoman eläintenpitäjän hoiviin, voi johtaa vaikeuksiin jossa jokaisella on pian itku kurkussa.

Lampailla on oltava kauppaa tehdessä molemmissa korvissa korvamerkit. Sekä myyjän, että ostajan on myös oltava rekisteröityneitä lampaanpitäjiksi, vaikkei villapalleroita olisi kuin se kaksi kesän ajan. Näin sanoo laki, ja olenkin ihmetellyt kuinka toiset oikein "mainostavat" että eläimet ovat korvamerkittömiä, eli "laittomia"? Se joka on ilman tarvittavia rekisteröitymisiä (lisäksi mahdollisesti myös korvamerkittömiä) eläimiä ostanut, joutuu kärsimään seuraukset nahkoissaan. Teurastamo ei vastaanota merkittömiä eläimiä, eikä kukaan lakeja (ja jo pelkästään asianmukaista toimintatapaa) kunnioittava henkilö joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjäksi, edes VOI ostaa eläimiä joilta ei saa tarvittavia tunnuksia mukaan joilla ilmoittaa rekistereihin mikä eläin tuli ostettua ja mistä. Ehkä tässä siis enitenkin revitään viattoman eläimen, lampaan, selkänahkaa, sillä eläin on syytön siihen ettei asioita ole hoidettu oikein, eikä sen tule kärsiä seisomassa pian tulevissa viimoissa kun niitä ei ole kukaan kyennyt hoitamaan uuteen kotiin.

Jostain syystä lampaita pidetään myös kaiken mahdollisen ylijäämäheinän ja muun "jätteen" syöjänä, vaikka asia on todellisuudessa aivan päinvastoin. Surulla olen bongannut näitä heinänostoilmoituksiakin täältä samaiselta sivustolta. Ravintoköyhä ylivuotinen heinä ei kanna pitkälle, eikä nirso lammas syö kortista. Noh, nälkiintyneenähän kuka tahansa syö lähes mitä tahansa, mutta silloin ei puhuta enää hyvästä eläintenpidosta tai ruokinnasta joka täyttää eläimen tarpeet. Silloin se eläimen pito vasta kalliiksikin tulee, kun eläinlääkäriä juoksutetaan hoitamassa listeriaan sairastunutta jalatonta eläintä, tai aliravittu uuhi punnaa maailmaan karitsan, joka on liian heiveröinen selvitäkseen, saati emällä tarpeeksi ravintoa tuottaakseen jälkeläiselleen riittävästi maitoa.
Lampaan ruokinnan pikakurssi: lammas tarvitsee hyvälaatuista heinää väh. 3 kg päivässä kahdelle eri ruokintakerralle jaettuna, lammaskivennäistä 20g/päivässä, talvella vitamiinikuurit 2 viikon välein, sekä suolakiven ja raikasta vettä. Kasvava, tiine tai imettävä lammas tarvitsee lisäksi väkirehulisää, tiineyden loppuvaiheessa ja imettäessään kaikkein eniten. Esimerkiksi kauraa, rypsiä, melassia. Niin, ei siis vain heinää ja vettä.

Jos nyt kuitenkin vahinko on jo tapahtunut, olisi erittäin fiksua ottaa yhteyttä johonkuhun lampaista, niiden pidosta ja hoidosta tietävään henkilöön, niellä ylpeys ja pyytää neuvoja, apua saa varmasti. Kukaan ei rankaise siitä, että pyrkii korjaamaan virheensä ja toimimaan oikein eläintensä hyväksi. Vain tahallinen eläimen huono hoito on anteeksiantamatonta, ja kaikinpuolin käsittämätöntä. Jos eläimen asianmukainen pitäminen tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja kalliilta, olisi kenties hyvä miettiä vaihtoehtona eläinten myymistä pois parempaan kotiin tai jopa asianmukaista lopettamista.
Kuva

Helvenia
Viestit: 68
Liittynyt: To Joulu 15, 2005 12:46
Paikkakunta: Raahe

Re: Lampaista

ViestiKirjoittaja Helvenia » Ke Syys 01, 2010 9:47

Tässä vielä kiinnostuneille lampaan hoidosta ja pidosta pidempi ja tarkempi "artikkeli":

Lemmikkinä lammas

”Lammas on hyvä eläin; se ei pure eikä potki”. Kauniskin se on, seurallinen, kiltti ja ystävällinen. Lemmikiksi lammas on harvinaisen monikäyttöinen, antaahan se villaa, lihaa ja hoitaa maisemaa. Ei siis ole mikään ihme että lampaita otetaan nykyään paljon lemmikiksi tai ”kesäeläimeksi”. Lammas ei kuitenkaan ole lemmikkinä niin helppo kuin usein kuvitellaan, vaan silläkin on muutamia perustarpeita joiden on oltava ehdottomasti kunnossa että lammas pysyy terveenä ja että sillä on kaikin puolin hyvä olla. Kukapa haluaisi ottaa eläimen lemmikiksi mutta pitääkseen sitä niin että se kärsii? Usein taustalla onkin tietämättömyys, ei tahallinen laiminlyönti.

Aloitetaan perusasioista; lammas on märehtivä laumaeläin.
Lampaalla märehtijänä yleisimmät sairaudet tai muut häiriöt terveydentilassa johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta. Jotkut sairaudet kehittyvät pikkuhiljaa, kuten vitamiininpuutokset. Toiset taas tulevat hyvin äkillisesti, esimerkiksi pötsihäiriöt liian nopeasti tehtyjen ruokinnanmuutosten vuoksi. Seuraukset ovat kuitenkin kaikissa tapauksissa vakavat, jopa nopeasti eläimen kuolemaan johtavat, joten jonkinlainen perustietämys esimerkiksi pötsihäiriöiden hoidosta on hyvä olla tiedossa etukäteen. Yleensähän kaikki äkilliset sairastumiset niin ihmisillä kuin eläimilläkin tapahtuvat sunnuntain vastaisena yönä tai juhlapyhien aikaan, eli silloin kun apu ei todellakaan ole lähellä tai helposti saapuvilla. Kokeneen lampurin yhteystiedot olisi myös hyvä olla kaiken varalta kännykässä tallennettuna, heti siinä oman paikkakunnan eläinlääkäreiden numeroiden vieressä.

Uskomus lampaasta kaiken ylimääräisen ja jätteen syöjänä on siis täysin perätön. Ruokintaan panostamalla panostaa samalla eläimen terveyteen, ja se maksaa itse itsensä takaisin niin, ettei eläinlääkäri muuta Floridaan pelkästään teidän lampaittenne hoitamisen ansiosta. Lampaan ruokinnan pohjana on hieno, lehtevä kuivaheinä (myös hyvälaatuinen säilörehu käy). Hevosten kortinen heinä ei lampaalle kelpaa. Vettä ja suolakivi on oltava jatkuvasti tarjolla, sekä on huolehdittava päivittäisestä kivennäisten saannista, tai pidettävä sitäkin vapaasti tarjolla, myös kesän laidunaikana. Lampaille on olemassa omat kivennäisvalmisteensa säkkitavarana. Lampaan iän ja käytön mukaan suunnitellaan muu ruokinta, esimerkiksi kasvava, tiine tai imettävä lammas tarvitsee lisäksi väkirehua, kuten kauraa ja rypsiä. Aikuinen niin sanotusti joutilas lammas, jota ei karitsoiteta, pärjää pelkällä heinä-vesi-suola-kivennäiset –ruokinnalla, joskaan pieni määrä kauraa tai kuivaa leipää päivittäin ei ole pahaksi, jos lammas ei ole ylipainoinen. Vitamiineista A-D ja E –vitamiinit ovat talviaikana välttämättömiä myös näille joutilaille, niitäkin saa maatalousliikkeiden rehupuolelta.
Kuten jo aiemmin mainitsin, märehtijät ovat hyvin herkkiä ruokinnan muutoksille. Heinän olisi hyvä olla vapaasti tarjolla, tai tarjottava vähintään kahdesti päivässä. Mikäli lampaan totuttaa kauraan, on sitä annettava päivittäin.
Lammas ei syö vanhaa, korkeaa ja kortista heinää laitumellakaan. Rehevän näköinen laidun joka on ”niin täynnä herkkua ettei lammasta seasta näy” on usein hyvä kakku päältä kaunis – juttua, lammas voi nimittäin jopa nähdä nälkää, jollei laitumella ole nuorta kasvustoa syötäväksi.

Sana ”lauma” käsitetään myös usein väärin. Kaksi lammasta on pari, ei lauma. Vasta kolme eläintä muodostaa lauman, ja sekin on todella vähän, ehdoton minimimäärä. Ulkoisesti lammas voi vaikuttaa viihtyvän kaksistaankin, mutta mehän emme osaa eläinten ajatuksia tahi tuntemuksia lukea. Kahdestaan olevat lampaat voivat myös alkaa määkimään ihmisten perään, sillä raukat ottavat ihmiset puuttuvaksi laumakseen. Lauma kun kulkee aina yhdessä, eivät laumansa eli ihmisten perään pyrkivät lampaat välttämättä pysy minkäänlaisissa aidoissa. Lampaan tärkein tarve lienee saada elää laumassa. Esitänkin siis kaikkien lampaiden puolesta kauniin pyynnön; ota lampaita aina vähintään kolme, ja nimenomaan lampaita, puuttuviksi laumanjäseniksi eivät käy poni tai kani. Kolme lammasta ei vie aikaa tai syö juuri sen enempää kuin kaksikaan, ja pitämällä useampaa lammasta, sen sijaan että lampaat tekevät vain teidät ihmiset onnelliseksi, teette te ihmiset myös lampaanne onnelliseksi! Hyvä työnjako, eikö vain?

Laidun.
Laidun ei ole muutaman neliön kokoinen siirrettävä häkki takapihalla. Laidun on suuri alue, jossa lammas voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, eli vaeltaa laumana ravintoa etsimässä. Se hirvittävän suuren vaikutelman ruohoa leikatessa antava pihamaa ei lampaille välttämättä riitä alkuunkaan. Lammas syö pihapiiristä myös kaikki muut istutukset ja kuorii puiden rungot paljaiksi. Ruohonleikkuujälki on lisäksi kaikkea muuta kuin tasainen. Älkää siis myykö ruohonleikkuria vaikka lampaita hankkisittekin, ja aidatkaa lampaille niitylle tai viljellylle heinäpellolle oikea laidun. Yleensä nyrkkisääntönä pidetään että yksi hehtaari luonnonniittyä riittää yhdelle uuhelle karitsoineen. Eli 2-3 aikuista uuhta per parin hehtaarin laidun. Ja laidun kannattaa ehdottomasti lohkoa ainakin kahdeksi laitumeksi niin että kun toista syödään, toinen kasvaa ja lampaita vaihdellaan ruoan riittämisen mukaan laidunten välillä, erityisesti jos laitumella on suositusta suurempi määrä eläimiä. Niin, ja liekassahan ei sitten eläinsuojelulainkaan mukaan saa lampaita eikä vuohia pitää, paitsi lyhytkestoisen hoidon tai ruokinnan ajan. Se pihanurmen leikkuuttaminen lampaalla sen ollessa lieassa ei siis ole sallittua.

Laidunkausikaan ei kestä ikuisesti, ja se tulee ottaa huomioon jo lampaita hankkiessa. Laitetaanko eläimet syksyn tullen paistiksi, vai onko niille olemassa asianmukainen talvipaikka? Lampaan pitopaikan tulee olla riittävän tilava (n. 1,5-3 m2/lammas), kuiva ja vedoton. Lämpöeristystä lammas ei välttämättä kotiinsa tarvitse, mutta vetoa tai kosteutta se ei kestä. Talvella kestopehku lämmittää kylmälampolaa, eli lampaiden karsinaa kuivitetaan oljella niin että olkea lisätään edellisen päälle mitään pois ottamatta, niin paljon että pinta on aina kuiva ja puhdas, ja se tyhjennetään vain kerran vuodessa lampaiden siirryttyä kesälaitumelle. Pehkun ”palamisen” eli kompostoitumisen seurauksena syntyy lämpöä, mutta myös kosteutta, kaasuja ja hajuja, joten ilmanvaihdon tulee olla hyvä.

Lampaista saa pehmoista villaa, käsitöihin tai langaksi kehruutettavaksi. Ihanahan se on kulkea oman lampaan villoista tehdyissä villasukissa. Eläinsuojelulaki edellyttää lampaan keritsemistä vähintään kerran vuodessa, mutta jos villasta haluaa käyttökelpoista, on lammas kerittävä vähintään kahdesti vuodessa. Myös lammas nauttii kun saa paksun ja hiostavan villatakkinsa riisua keväällä ilmojen lämmetessä, sekä toisen kerran loppukesästä. Samalla myös sorkat lyhennetään. Keritseminen ja sorkkien hoito ei ole rakettitiedettä, mutta aikaa, vaivaa ja viitseliäisyyttä se vaatii, varsinkin ensikertalaiselta. Itselläni meni ihka ensimmäistä kertaa lammasta keritessä yli kaksi tuntia. Hiki valui, ja selkäsärky oli tuttu kaveri seuraavat kaksi viikkoa.

Sitten siihen itse lampaiden hankintaan. Rahalla saa, ja hevosella pääsee. Hyvin hoidetusta, asianmukaisesti ruokitusta sekä loishäädetystä terveestä lampaasta joutuu jonkin verran kuvetta kaivamaan. Kukaan lampuri tuskin tekee työtään aivan hyväntekeväisyyspohjalta, hoivaa ja ruokkii eläimiään aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä viiden kuukauden tiineyden ajan, jonka jälkeen valvoo viikkokausia vuorokauden ympäri tarkkailemassa poikimisia, lappaa emille ja karitsoille evästä turvan eteen siitä vielä kuukausia eteenpäin, ja lopulta myisi sitten kuukausien uurastuksensa tuloksen palkatta pois, saati tappiolla? Ja tuo oli vielä kaunisteltu esimerkki lampolan vuodesta, harvoin kaikki menee noin hyvin, vaan eläinten kanssa kun tehdään töitä, tehdään todellakin töitä. Mutta en nyt ala tässä kertomaan tosielämän esimerkkejä kumihanskoista joita lampuri vetää olkapäätä myöten käteensä keskellä yötä viidentoista asteen pakkasessa nukuttuaan viimeisen viikon aikana yhteensä neljä tuntia. Tästä syystä halvalla harvoin, jos koskaan, saa oikeasti hyvää. Kaikki lampurit eivät edes myy karitsoitaan lemmikeiksi, juuri siitä syystä että tietotaito lampaiden pidosta ja hoidosta on usein hyvin puutteellista. Joskus oletetaan että lammas vain käydään hakemassa joltain tilalta, annetaan isännälle/emännälle kymppi ja kossupullo ja siinä se. Perään saatetaan toki viikon päästä soittaa että niin mitä se lammas taas söikään kun ei hakiessa hoksattu kysyä… Vaikka joidenkin mielestä on julmaa laittaa lampaita lihoiksi, on silti eläimenkin kannalta parempi päättää päivänsä hyvän elämän eläneenä ja stressittä, kuin joutua pakkomyytynä tai ”teurastamolta pelastettuna” jonnekin pihan perälle huonolle pidolle ja unohdettavaksi pahimmillaan kymmeneksi vuodeksi, jopa yli, jonka lammas helposti elää. Toisaalta taas asiaan perehtynyttä tosiostajaa lampuri yleensä neuvoo mielellään, ja itse ainakin olen iloinen saadessani myydä kasvattejani hyvään kotiin ilahduttamaan muitakin kuin itseäni, onhan lammas niin hurmaava eläin.

Laki edellyttää muitakin kuin suoranaisesti eläinten hoitoon, käsittelyyn ja hyvinvointiin liittyviä seikkoja lampaan omistajalta, myyjältä ja ostajalta. Vähintään 30 vuorokautta ennen lampaiden hankintaa, on ostajan rekisteröidyttävä lampaiden pitäjäksi, jolloin saa Eviralta asiakastunnuksen sekä pitopaikkatunnuksen. Tätä edellytetään aivan jokaiselta, myös lemmikkilampaiden omistajalta. Täällä Raahessa rekisteröityminen tapahtuu marssimalla Raahen tekniseen keskukseen Pattijoen Ruskatielle, ja siellä maataloussihteerin luo. Hän kertoo asiasta kaiken tarvittavan ja antaa paperilapun allekirjoitettavaksi. Se ei maksa mitään, käy helposti ja nopeasti ja laki sen kuitenkin vaatii, joten Suomenmaassa ei pitäisi enää olla ensimmäistäkään rekisteröimätöntä lammasta tai lampaanpitäjää, eihän? Myös sillä jolta ostat lampaat, on oltava yllämainitut tunnukset, ja lampailla on oltava korvamerkit molemmissa korvissa kun haet ne itsellesi. Merkit on myös pidettävä korvissa, ja merkin tipahdettua tilattava uusi korvausmerkki. Korvamerkitön lammas on lainsuojaton, eikä sellaista tule koskaan ostaa eikä myydä eteenpäin.
Kuva

mato
Viestit: 524
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2002 0:00

Re: Lampaista

ViestiKirjoittaja mato » Ma Syys 13, 2010 14:14

Yhteen kysymykseen ei pitkästä vastauksestasi löytynyt vastausta.

Minkälainen lammas olisi syömisen kannalta parasta. Ite olen lampaan-
lihan ystävä ja pidän siitä.

Ite oon karitsan kannalla, mutta oisko sulla vinkkiä minkä ikäsenä

pää pää ois paras syyä?

Helvenia
Viestit: 68
Liittynyt: To Joulu 15, 2005 12:46
Paikkakunta: Raahe

Re: Lampaista

ViestiKirjoittaja Helvenia » Ma Syys 13, 2010 15:01

Yleensä parhaana pidetään alle puolivuotiaan karitsan lihaa.
Kiva kuulla että löytyy lampaanlihankin ystäviä. :)
Kuva

mato
Viestit: 524
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2002 0:00

Re: Lampaista

ViestiKirjoittaja mato » Ma Syys 13, 2010 16:31

Mä tykkään, jos sulla on kanavia mistä tätä herkkua saa, niin ota yhteyttä!

Helvenia
Viestit: 68
Liittynyt: To Joulu 15, 2005 12:46
Paikkakunta: Raahe

Re: Lampaista

ViestiKirjoittaja Helvenia » Ti Syys 14, 2010 6:21

No onhan minulla tietoa, meiltähän sitä saa :D
Laitoin yksityisviestillä tarkempaa infoa.
Kuva


Palaa sivulle “Eläinaiheista keskustelua”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija